Maija lähti melontamaratonilleen kesäkuun alussa Virolahdelta ja Johanna Svinesundista Ruotsin ja Norjan rajalta. Kaverusten tavoitteena on meloa sadassa päivässä 3600 kilometrin matka rannikkoa pitkin toistensa lähtöpisteisiin.

Toistaiseksi kumpikin on aikataulussa. Maija on jo ohittanut Malmön ja ehtinee maaliin viikossa. Johanna lähestyy Poria, joten hänellä matkaa on enemmän jäljellä.

Luin melojasinnikoista heinäkuun alkupuolella, kun Maija ohitti Kemin ja hänestä tehtiin juttu Pohjolan Sanomiin. Eilen Maija sai osakseen positiivista erityiskohtelua Landskronassa: paikallislehti Landskrona Direkt teki jutun, tarjosi safkat ja yöpymisen lakanoiden välissä.

Nostan hattua! Melojien päiväkirjamerkinnät löytyvät täältä.

Lapin Radion verkkosivuilla kerrotaan, että Nellimin poromiehet ovat hävinneet toisenkin vireillä olleen oikeusjuttunsa. Poromiehet riitauttivat Ivalon paliskunnan päätöksen, joka koski porojen pakkoteurastusten täytäntöönpanoa.

Rovaniemen hallinto-oikeuden asiassa tekemän ratkaisun mukaan “paliskunta oli kohdellut valittajia tasapuolisesti eikä heitä ole syrjitty saamelaisuuden vuoksi“.

Saamelaisriidoissa päästäisiin kokonaan uudelle tasolle, jos saamelaisenemmistöisen paliskunnan todettaisiin syyllistyneen saamelaisten syrjimiseen.

Hallinto-oikeuden päätös tulee epäilemättä entisestään lujittamaan kapinoivien supersaamelaisten tueksi rientäneiden ihmisoikeusaktivistien ja demokraattisten lakimiesten taistelutahtoa ja horjumatonta uskoa siihen, että mihin tahansa vähemmistöön kuuluva on aina automaattisesti oikeassa.

Eilinen retki Lapin metsämuseoon ja Rovaniemen kotiseutumuseoon oli antoisa ja ajatuksia herättävä.

Metsämuseossa joutui moneen kertaan ihmettelemään savottaelämän kovuutta ja alkukantaisuutta. Hevosen rekeen oli - ehkä kuvanottoakin ajatellen - lastattu peräti 33 tukkia. Puut kaadettiin justeerilla tai pokasahalla, ja saunominen oli harvinaista herkkua.

Kotiseutumuseon alueella on 19 rakennusta, osa alkuperäisellä paikallaan, osa muualta tuotuna. Komea päärakennus on 1840-luvulta, mutta mikä on masinihuone?

Masiniksi paljastuu viskuukone, laite jolla puitu vilja puhdistettiin olkisilpusta ja muusta roskasta.

Limingan kunnan sivuilta löytyvän tiedon mukaan ensimmäiset maataloudessa käytetyt koneet eli viskuukone, kääntöaura ja niittokone, saapuivat pelloille vuodesta 1840 alkaen.

Suomessa on iät ja ajat vakuuteltu, että meillä tapettujen susien tilalle tulee uusia Venäjän ehtymättömästä reservistä. Eläkkeellä oleva petotutkija Erik S. Nyholm levittää perimätietoa tämän päivän Lapin Kansassa:

- Suomen susikanta on osa 40 000 suden suuruisesta Venäjän kannasta. Meillä metsästettyjen tilalle tulee uusia susia Venäjältä, eikä geeniperimän kaventumisesta ole vaaraa.

RKTL:n suurpetotutkijana vuosina 1978-96 toiminut Nyholm esitellään Posiolla järjestetyn metsästyskauden alottajaistapahtuman “asiantuntijavieraana”. Nyholm muistelee kaiholla vanhoja hyviä aikoja, jolloin tappolupien kanssa ei vitkasteltu:

- Kun petoyksilöstä tuli poronhoidolle ongelma, sille saatiin minun aikanani nopeasti pyyntilupa. Minulla oli hyvät suhteet ministeriöön. Kun otin yhteyttä, lupa tuli seuraavana päivänä faksilla.

Lausunnoistaan päätellen Nyholm on aivan pihalla puhuttaessa tämän päivän petotilanteesta, -tutkimuksesta ja -politiikasta.

HS kertoo tänään, että uusimpien tutkimusten mukaan Venäjän Karjalassa arvioidaan olevan 300-350 sutta, kun kanta vielä 1970-luvulla oli kaksinkertainen. Suden alamäki on vahvasti sidoksissa hirvikannan vähenemiseen, ja taustalla vaikuttaa metsästyspaineen lisääntyminen.

Uusi, geeniaineistoon perustuva tutkimus Venäjän ja Suomen susien sukulaisuussuhteista osoittaa vaihdon vähentyneen voimakkaasti. Näin Oulun yliopiston eläinmuseon johtaja Jouni Aspi:

- Oli melkoinen yllätys miten vähäiseksi Venäjän yhteys on hiipunut. Myös Karjalan ja Arkangelin alueen alueen susivaihto on selvästi vähentynyt.

RKTL:n suurpetotutkija Ilpo Kojolan mukaan Suomi joutuu jatkossa suunnittelemaan susikannan hoidon pelkästään omien susien varaan.

Erik S. Nyholm toivoo RKTL:n suuntaavan voimavaroja “soveltavaan työhön kentälle tiedon ja avun tarvitsijoiden lähelle“. Petotutkija Nyholm muistetaan pyssyjen ja koirien parissa viihtyneenä erähenkisenä toimenmiehenä, joka ei “haaskannut” aikaansa tutkijankammiossa.

Ehkä kuihtumattomimmat laakerinsa Nyholm niitti kesällä 1992: hän onnistui sisällyttämään virkatehtäviinsä leijonan metsästämisen. Kaiken lisäksi metsästys tapahtui Suomessa!

Tein ensimmäisen blogipostaukseni 16.8.2002, kuusi vuotta sitten. Tässä synttäripäivän postaukset:

* * *

- Kun iltamyöhällä käytin Frotskua ulkona, kuulin Roota’n River Blues -tapahtuman Ounaskosken törmällä alkaneen. Pitkään keikkataukoa pitänyt Mikko Kuustonen tilapäisbändeineen luukutti illan viimeisenä esiintyjänä siihen malliin, että kaikki Rovaniemen keskusta-alueella asuvat saivat nauttia musiikista. (16.8.2002)

* * *

-Jos muistan oikein, Pinserin listalla oli aloittaessani kuutisenkymmentä blogia, nyt 381. Moni asia on vuodessa muuttunut, mutta Kuustonen nousi lauteille eilenkin. Tuuli kävi eri suunnasta, eikä musiikki tällä kertaa kuulunut meille asti. Jouni käytti Frodon iltakierroksella. (16.8.2003)

* * *

- Eilen pelatussa RoPSin ja Jaron välisessä Veikkausliigan ottelussa (tulos 0-2) aktiivisin rovaniemeläinen kuuluu olleen kesy harakka. Se pyöri pelaajien jaloissa, istuskeli kummankin maalin ylähirrellä ja lennähti jopa vierasjoukkueen pelaaja-aition katolle, mistä valmentaja Hannu Touru sen karkotti.

Ilmeisesti sama lintu on nähty Pohjanhovin lähistöllä kiusaamassa koiria mm. vetämällä hännästä. (16.8.2004)

* * *

- Stora Enso on tuonut Oulun Nuottasaareen 4000 tonnin erän eukalyptuspuusta valmistettua sellua. Tuotantolinjan testaamiseen tarkoitettu lyhytkuituinen sellu on peräisin Brasiliasta, missä Stora Enso omistaa puolet Veracelin sellutehtaasta. Jättimäisen tehtaan raaka-aine tulee yhtiön omilta plantaaseilta.(16.8.2005)

* * *

- Merimetso pesi ensi kertaa Suomessa kymmenen parin voimin kesällä 1996, ja sen jälkeen kanta on vuosi vuodelta kasvanut. Kuluvan kesän inventoinnin lopputulos on 5700 paria 23 yhdyskunnassa.

On mielenkiintoista nähdä, koska näemme ensimmäiset sisämaan pesinnät ja missä. Oma veikkaukseni on, että lähivuosina Sodankylän tekoaltailla. Toistaiseksi pohjoisin pesintä on todettu Perämerellä.

Merimetso on komea lintu, mutta herättää sangen ristiriitaisia ajatuksia. (16.8.2006)

* * *

- Alkuviikolla julkaistu pikku-uutinen antoi ajattelemisen aihetta.

Tähän asti olen ollut siinä uskossa, että suohon voi upota (lopullisesti) vain aktiivisesti autettuna: täällä Lapissa kuulee sanottavan, että erityisen ikävät tyypit “polethan jänkhän”. Ja siellä pysyvät!Olen toki mulinut suolla montakin kertaa, mutta kokemukset ovat olleet enemmän noloja kuin pelottavia, ja aina on saanut syyttää itseään.

Kun keskellä kilometristä aapasuota huomaa ettei yli pääsekään, ei ole löytynyt riittävästi nöyryyttä kääntyä takaisin.Sotkamossa tilanne oli kuitenkin vakava. Pelastajien mukaan 62-vuotias mies oli juuttunut suohon niin tiukasti, ettei hän olisi päässyt ylös omin voimin. (15.8.2007)

* * *

Tänään tartun kahden vuoden takaiseen merimetsoinventoinnin tulokseen.

Merimetso on jatkanut voittokulkuaan, ja viikko sitten pesivien parien määräksi ilmoitettiin 12 600. Kuva Tukholman saaristosta.

En ole seurannut olympialaisia juuri minkään vertaa, kaikkein vähiten painimolskin tapahtumia. Nyt kuitenkin tiedän, että ruotsalaispainija Ara Abrahamianin mahdollisuus taistella kirkkaimmasta mitalista riistettiin törkeällä tuomaripelillä. Tätä mieltä on painija itse, ja samaa mieltä hänen kanssaan 90% Aftonbladetin kyselyyn osallistuneesta.

En nähnyt ruotsalaiset raivon valtaan saanutta ottelua ja vaikka olisin nähnytkin, en ole riittävästi perillä painista ottaakseni kantaa tuomareiden ratkaisuihin. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että kyseessä on arvostelulaji, arvostelijat ovat ihmisiä, ja ihmiset tekevät virheitä.

Virheitä sattuu ihme kyllä myös ruotsalaisille tuomareille ja jopa lajeissa, joissa tuomareiden henkilökohtaisilla mieltymyksillä ja salaliitoilla on selvästi pienenpi rooli kuin painissa.

Kaikki varmaankin muistavat keväällä pelatuissa jääkiekon MM-kisoissa sattuneen tuomariskandaalin. Ruotsalainen maalituomari hyväksyi Ville Koistisen laukoman “täysosuman”, vaikka kiekko meni USA:n maaliin sivuverkon läpi. Kömmähdyksestään huolimatta kyseinen puusilmä jatkaa ruotsalaisten jääkiekkoerotuomarien johdossa.

Ara Abrahamianin käyttäytymistä ottelun jälkeen ja palkintojenjakotilaisuudessa on paheksuttu laajalti. Ruotsalaiset pitävät kokemaansa vääryyttä niin järisyttävänä, että hyväksyvät sankarinsa ylilyönnit. Saattaa olla, että Aran kansansuosio lähentelee hetkellisesti kansallissankari Carolina Klüftin lukemia.

Todelliset huippu-urheilijat lähtevät olympialaisiin menestymään, mutta myös edustamaan maataan. Tämä tarkoittaa asiallista käyttäytymistä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, myös tappion hetkellä. Onneksi useimmat urheilijat osaavat edustaa upeasti.

Tähän viimeksi mainittuun ryhmään kuuluu loistavana esimerkkeinä jo mainitun Carron lisäksi Hanna-Maria Seppälä. (kuvat Aftonbladet ja Helsingin Sanomat)

HS kertoo tänään, että hallitus esittää toistamiseen Ilkka Laitista sisäministeriön kansliapäälliköksi ja jatkaa: “Todennäköistä kuitenkin on, että presidentti nimittää virkaan nykyisen kansliapäällikön Ritva Viljasen.”

Keskustelussa muistutetaan yksiselitteisestä lupauksesta, jonka presidentti antoi viisi vuotta sitten. Näin HS 5.9.2003:

Otsikko: Halonen lupasi noudattaa yksimielisen hallituksen nimitysesityksiä

Ensimmäinen kappale: “Tasavallan presidentti Tarja Halonen selvensi kantaansa virkanimityksiin torstaina, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta vieraili Presidentinlinnassa. Laajaa nimitysvaltaa käyttävä presidentti sanoi noudattavansa valtioneuvoston esityksiä, kunhan ne ovat yksimielisiä.”

Suuren naapurimme kovakourainen rauhanturvausoperaatio Etelä-Ossetiassa herättää levottomuutta täällä Suomessakin.

Tässä tilanteessa sinänsä vähäpätöiseltä kuulostava uutinen Lapissa varastetuista ratakiskoista saa aivan uudenlaiset mittasuhteet.

Onko todellakin mahdollista tulkita niin, että tapahtuma rikkoo Neuvostoliiton ja Suomen välistä rauhansopimusta? Ja jos on, voiko sopimuksen toinen osapuoli mahdollisesti tulkita varkauden tahalliseksi provokaatioksi?

On merkille pantavaa, kuinka eri tavalla Itämeren yhteisössä suhtaudutaan Venäjän sotatoimiin. Jyrkintä linjaa on vetänyt Ruotsin ulkoministeri, joka rinnasti Venäjän toiminnan Hitlerin manöövereihin. Viron presidentti Ilves säesti toteamalla HS:n mukaan:

“Jos vapautta uhataan täällä, ei ole pitkä matka siihen, että meidänkin vapautemme on uhattuna”.

Meillä Suomessa poliittinen johto onneksi ymmärtää realiteetit. Näinä aikoina on syytä noudattaa - mikäli mahdollista - entistäkin pidättyväisempää linjaa kaikenlaisessa itään suuntautuvassa pörhistelyssä.

Suomen peruspositiivinen asenne pannaan takuuvarmasti merkille ja saamme palkinnon ennemmin tai myöhemmin.

Ehkäpä Venäjän talouskehitysministeri Elvira Nabiullin suostuu tapaamaan ministeri Väyrysen ja keskustelemaan maidemme kauppasuhteita hiertävistä puutulleista. Ellei niistä, niin sitten mistä tahansa kiinnostavista kysymyksistä.

Voisi odottaa kaikkien olevan tyytyväisiä, kun uhkaava tilanne laukeaa rauhanomaisesti ja ilman dramatiikkaa. Näin tapahtui aamupäivällä Rovaniemellä. Noin 50-vuotias mies ei sytyttänytkään itseään palamaan, vaan antautui poliisille.

Näin Lapin Kansa: “Miehen kanssa neuvotteluun osallistuneiden mukaan tämän keskittyminen herpaantui ja lehtimieheksi tekeytynyt poliisi onnistui taltuttamaan hänet.”

Helsingin Sanomissa on jo paheksuttu poliisin toimintaa. Nimimerkki ararag kysyy, “onko mielestänne asiallista, että poliisi tekeytyy toimittajaksi?”

Nimimerkki on sitä mieltä, että “avustusjärjestöjen ja toimittajien asemaa uhataan tuommoisella toiminnalla. Enää en ihmettele miksi esim Afganistanissa ja Irakissa murhataan toimittajia.”

Jäämme odottamaan toverituomioistuimen tulkintaa siitä, loukkaako poliisin menettely uhrin ihmisoikeuksia.

Eilisen postauksen jatkoksi sopii mainiosti Keskisuomalaisen raportoima performanssi Jyväskylän Laajavuoresta.

Toisin kuin kivisillan purkaminen Rovaniemellä, autourheilu Laajavuoren hyppyrimäkien muovitetuissa alastulorinteissä vaatii sekä voimaa että taitoa.

Ensin mainittua oli varmaankin pellin alla riittävästi, mutta taitoa puuttui: keskisuuren mäen alastulorinteen laskeminen onnistui, mutta ylämäkiajo tuotti ylipääsemättömiä ongelmia.

Aamulla mäkimontusta läytyi hopeanharmaa Mersu, ja juniorihyppääjät pääsivät mäkeen vasta korjaustöiden jälkeen.

Keskustelussa joku arveli, että Ounasvaaran suuri poika on vaihtamassa lajia.

Lisäys

Autoilija, 32-vuotias kuopiolaismies, ilmoittautui itse poliisille ja paljasti, että hulluttelun pontimena oli ollut vedonlyönti. Keskisuomalainen 11.8.